25.11.2014

Olen erityisen hyvä eksymään.Oli kyse sitten sienimetsästä tai vieraasta kaupungista niin suuntavaisto on liki nolla tasoa.
Täällä korkeita kerrostaloja on tuhansia ja niistä maamerkkien katsominen on ihan yhtä vaikeaa kuin tiheässä kuusimetsässä. Meri ja vuoristo ovat aina pääsuunnat mutta esimerkiksi eilen vuoristossa huomasin miten helposti voi valita väärän polun ja joutua sitten ihan eri paikkaan kuin oli suunnitelmissa. Tosin siellä ei ole sikäli  hätää kun voi suunnata aina alaspäin rantaa kohti.
Olen muutenkin varautunut aina niin,  että mukana on kännykkä, rahaa taxia varten ja osoitekin lapulla. Jos vaikka nilkkansa nyrjäyttää niin pääsee aina takaisin kotiin.
Olen näköjään sen verran jo kotiutunut että helposti ajattelen meidän talo ja meidän ranta ; en nyt kuitenkaan vielä käytä sanaa minun....:-)

Tänään siis sataa ja tuntuu ihan mahdottomalta ajatus , että eilen istuin uimarannalla ja että huomiseksi sää muuttuisi taas aurinkoiseksi. Nyt on parvekkeella asteita +10 eikä aamulenkillä rantakadulla ollut muita kuin vettyneitä kulkukoiria.

Luvassa loppupäiväksi löhöilyä, lukemista ja sukan kutomista kuunnelmaa kuunnellen. Viimeksi olen tainnut kuunnella kuunnelmia lapsuudessa mökillä lauantai-iltana.....muistaakseni  "Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja".