11.11.2014

Palasin tänään paikkaan joka on alunperinkin saanut minut ihastumaan Turkkiin ja Alanyaan. Jonkinlainen sielunmaisema ja rauhan tyyssija.
Se on tosi vaatimaton pieni talo jossa tomaatit ja kurkut kasvavat vanhoissa öljykanistereissa ja kukko kiekuu ja kanat kuopsuttavat maata.On kuin aika pysähtyisi juuri sen talon edessä.
Mutta tänään tapahtui jotain aika taianomaista ja romanttista; vähän kuin elokuvissa.
Juuri kun pysähdyin tuon talon eteen ottaakseni jälleen kerran siitä valokuvan niin puusta tipahti jakoihini kypsä mandariini ; arvata saattaakin että se maistui mehukkaalle ja makealle kuinkas muuten.
Ainakin Äidin ja Karin helpotukseksi  talossa ei ollut myytävänä kylttiä :-).

 Iltapäivä oli pilvinen ja olin ollutkin jo utelias että mitähän mukavaa talomme takaa vuoristosta löytyy ja sieltähän avautui hurjan upeat näköalat yli Alanyan.
Aivan uskomaton määrä hotelleja ja loma-asuntoja !

Kyseiseen kuvaa mahtui etualalle myös kilejä paimentavia lapsia.

 Ylös kiivetessä tunnistin oliivipuut, appelsiinipuut ja granaattiomenapuut.
Appelsiinit puissa kypsyvät vasta keväällä ja kun otin yhden talomme omasta puusta se oli tosiaankin raaka mutta muistutti maultaan paljon greippiä.
Liian hapan syötäväksi mutta mehuna sain sen hyödynnettyä.

Matkalla oli myös paljon kaktuksia joissa on hedelmiä / kukkia/marjoja ?
Pitää ottaa asiasta selvää.....